Vuonna 1927 Punkaharjulle perustettu puulajipuisto eli arboretum esittelee kävijälle noin sata kotimaista ja ulkomaista puulajia sekä puiden erikoismuotoja. Eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa kotoisin olevat puulajit esitellään viljelmien lisäksi infotauluissa, joista selviävät eri lajien perustiedot ja luontaiset kasvualueet. Arboretumin vanhinta puustoa ovat 1930-luvun alussa istutetut havupuut, joita on puistoon koottu yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi suvuittain. Peremmältä arboretumista löytyvä lehtipuulajisto on pääosin nuorempaa, peräisin 1990-luvulta. Arboretumissa on helppo tutustua pienellä alueella Punkaharjun Tutkimusmetsässä kasvatettaviin puihin ja moniin muihinkin lajeihin. Varsinaista metsäntutkimusta ei puulajipuistossa tehdä, koska kutakin puulajia on siihen tarkoitukseen liian pieni alue. Laajemmat tutkimuskuviot sijaitsevat ympäröivässä tutkimusmetsässä.
Reilun viiden hehtaarin laajuisessa arboretumissa risteilevien polkujen varsilta voi kulkija löytää käärmekuusen tai kultakuusen kaltaisia mutaatioita tutusta suomalaisesta metsäkuusesta. Kotimaisten puiden erikoismuotoihin lukeutuu myös vaikkapa hieskoivun kesälläkin punalehtinen muoto sekä hauskanmuotoisilla lehdillään koreilevat koivun ja lepän mutaatiot. Arboretumissa voi pysähtyä ihastelemaan pihtoja pehmeine neulasineen ja pystyasennossa kasvavine käpyineen tai bongata mustakuusen, jossa kävyt kasvavatkin rungossa. Puistossa on myös Metsäntutkimuslaitoksen 70-vuotisjuhlametsikkö, jonka visakoivut on 1987 kloonattu yhdestä ja samasta poikkeusyksilöstä. Ulkomaisten puulajien joukossa on joitakin metsäteollisuuden raaka-aineeksikin kelpaavia, mutta monin verroin enemmän kauniita koristepuita – esimerkiksi makedonianmänty, jonka pitkät neulaset ovat viiden neulasen kimpuissa ja jolla on pitkät, kookkaat kävyt. Mikä olisi sinun suosikkipuulajisi?
