Kiviniemen linnake perustettiin paikkaan, jossa Käkisalmesta Pietariin johtava tie ylitti Vuoksen ja Suvannon yhdistäneen kapean salmen. Se on rakennettu Vuoksen ja Suvannon väliin etelästä pistävällä niemekkeellä sijaitsevalle ympäristöään korkeammalle mäelle, josta salmen aluetta oli helppo hallita. Viimeistään 1720-luvun alkupuolella paikalla on sijainnut yksinkertainen, maasta tehty nelisivuinen noin 1,5 m korkea rintavarustus, jota on kiertänyt 1,5-2 m syvä ja noin 3 m leveä vallihauta. Vastaavanlainen yksinkertainen vallitus sijaitsi myös Taipaleessa.
Kiviniemen linnakkeen nykymuoto lienee perua 1740-luvun alun uudistustöistä. Nykyisessä asussaan se koostuu kahdesta osasta: varsinaisesta nelikulmaisesta redutista eli umpilinnakkeesta ja sen ympärillä olevasta ulkovarustuksesta, joka antaa linnakkeelle kahdeksansakaraisen tähtilinnoituksen muodon. Redutin sivut ovat pituudeltaan noin 60 m ja ulkovarustuksen linnoitusluiskat mukaan lukien linnakkeen kokonaispinta-ala on yli hehtaarin. Jyrkkäseinäisiä valleja on säilynyt nykyään vajaan 3 m korkeudelta, joten alkujaan, yhdessä vallin harjaa kiertäneen rintavarustuksen kanssa redutilla on ollut korkeutta noin 3,5 m. Vallien edessä olevat, nykyäänkin yli 3 m syvät ja reilut 5m leveät vallihaudat lisäsivät entisestään linnakkeen puolustettavuutta. Vallin päällä, rintavarustuksen takana kiertänyt vallikäytävä toimi puolustajien asemana ja lisäksi siinä oli redutin kulmissa tasanteet tykistöä varten. Vallihaudan ulkopuolella
kulkeva, linnoitusluiskien suojaama katvetie muodosti ulomman puolustusaseman. Linnakkeen portti sijaitsi suuntautuneena kohti Pietarin maantietä redutin etelävallin keskiosassa ja sitä suojasi yksi linnoitusluiskista. 1700-luvun venäläisten sodankäyntiohjeiden perusteella on laskettu, että Kiviniemen kokoinen linnake olisi tarvinnut varuskunnakseen ja puolustajikseen, laskutavasta riippuen, jopa 800-1400 miestä.
Kiviniemen kenttälinnoituksen vallit on rakennettu karkeasta hiekasta, joka kerros kerrokselta on tampattu tiiviiksi ja kestäväksi rakenteeksi. Lopuksi rakennelma on katettu turpeilla – Kiviniemen redutista ei ainakaan toistaiseksi ole tavattu puisten tukirakenteiden osia.
Keisarinna Katariina II määräsikin uusien varustelutöiden johtoon yhden aikansa pätevimmistä sotapäälliköistä, kenraali A.V. Suvorovin. Tämä hahmotteli Pietarin turvaksi kolmen linnoitusketjun systeemin, jonka oli määrä turvata kaikki pääkaupunkiin johtavat keskeiset tieyhteydet. Sisimmän ketjun muodostivat Kronstadtin, Pähkinälinnan, Viipurin ja Käkisalmen
linnat ja keskimmäisen Haminan, Lappeenrannan ja Taavetin linnoitukset. Uloimman puolustusvyöhykkeen muodostivat Olavinlinna, sekä Kaakkois-Suomeen Suvorovin johdolla pääasiassa vuosina 1791-1792 rakennetut Kärnäkosken, Järvitaipaleen, Kyminlinnan, Utin ja Liikkalan linnakkeet ja linnoitukset, Ruotsinsalmen merilinnoitus, sekä näihin liittyvät Kutvelen, Käyhkään, Kukonharjun ja Telataipaleen kanavat5. Tätä linnoitusjärjestelmää uudistettiin vielä 1800-luvun alkuvuosina kenraali J.P. van Suchtelenin johdolla. Suvorov oli keväällä 1791 suorittamansa tarkastusmatkan yhteydessä tutustunut myös Karjalankannaksen kenttälinnoitusten
tilaan – Kiviniemen linnake oli tuolloin kenraalin arvion mukaan vielä ajanut asiansa.
Redutti on hyvin säilynyt 300 vuoden ikänsä nähden sillä se ei koskaan ollut mukana missään taistelussa. Talvisodan taisteluja on kuitenkin käyty tällä alueella, jolloin Neuvostoliiton 7 armeijakunnan joukot olivat majoitettuna redutin alueella.
Myös jatkosodan aikana täällä on käyty taisteluja Neuvostoliittoa vastaan. Redutin alueella on jotain juoksuhautojen jälkiä, joiden alkuperää ei kuitenkaan tunistettavissa.
Redutti on nykyään Venäjän muistomerkkien rekisterissä ja sijaitsee lomakeskus Losevoda:n alueella.
