Viipurin maaherran Erik Axelsson Tottin johdolla Viipurin linnan itäpuolella olevalle niemelle kasvanut kaupunki suljettiin 1470-luvulla noin 2 km pitkällä kivimuurilla, jossa oli 9 tornia. Linnoitusten rakentamisesta vastasivat samat ulkomaiset linnoittajat, jotka rakensivat Nyslottin (Olafsborg). Linnoituksia kutsuttiin nimellä "Stone Town". Siitä tuli yksi viimeisistä esimerkeistä tämäntyyppisestä kaupunkilinnoituksesta Euroopassa. Kaupunginmuurin rakentamisen jälkeen Viipurista tuli yksi Ruotsin neljästä vahvimmin linnoitetusta kaupungista: sen lisäksi vain Tukholmalla, Visbylla ja Kalmarilla oli XV vuosisadalla muurit. Alun perin muurin leveys oli noin 2,5 metriä ja korkeus 5-6 metriä. Muuriin rakennettiin noin kymmenen tornia, jotka olivat suorakulmaisia tai pyöreitä, kulkukelpoisia tai kuuroja.
"Tulikasteen" kaupungin linnoitukset saivat Viipurin piirityksen aikana vuonna 1495, kun Pyhän Andreaan torni räjäytettiin.
Raatitorni on nelikulmainen kivinen torni, joka on yksi keskiaikaisen Viipurin linnoituksen kahdesta säilyneestä taistelutornista. Tämä torni rakennettiin 1470-luvulla yhdessä muiden tornien kanssa, ja se oli kaupungin kivimuurin kaakkoisosan ainoa porttitorni. Torni sai nimensä siitä, että se rakennettiin tai sitä ylläpidettiin kaupunkilaisten rahoilla.
Alun perin suunniteltu torni oli 9,7 metriä korkea (12,5 metriä harjalle asti), pohjakaavaltaan pitkänomainen ja pituusakseliltaan hieman pitkänomainen. Torni rakennettiin graniittilohkareista kalkkilaastilla, ja sitä peitti harjakatto, jonka harja ulottui portin akselille asti. Tornin molemmilla sivuilla on 6,5 metriä korkea ja 2 metriä leveä salmiakki, joka on jäänne puretusta ulommasta verhoseinästä. Tornin pohjoisjulkisivua reunusti ympäröivä muuri, mikä tarkoitti, että tornin koko tilavuus ulottui ulkoseinään. Torni oli jaettu pystysuoraan kolmeen kerrokseen, jotka kukin oli katettu holvilla. Alin taso, juhlallinen taistelu, oli portti. Itäisen muurin paksuudessa olevat sisäiset kiviportaat johtivat "ensimmäiseen taisteluun", jossa oli neljä aukkoa (kaksi jokaisessa kulmassa "kenttään" päin) ja kaksi ulospääsyä jousille. Sen jälkeen puuportaat johtivat "toiseen taisteluun", jossa oli viisi kammiokaivoa (kaksi sivuseinissä sivutulta varten ja yksi takaseinässä).
Sisäänkäyntiaukko oli 2,6 metriä leveä. Oviaukko on kentällä suorakaiteen muotoinen, kun taas sisäpuolella se on puoliympyrän muotoinen. Todennäköisesti käytävä oli silloitettu vetosillalla ja portilla, joka oli lukittu ulkopuolelta vaakasuoralla kalterilla.
Stone Cityn muuri ja tornit menettivät merkityksensä Horncastlen linnoituksen rakentamisen alkaessa. Raatihuoneen tornin uloin aukko täytettiin kivellä (oletettavasti vuosina 1595-1599), jolloin muuriin jätettiin yksi aukko, jossa oli puinen pysäytin jousipyssyä varten.
Kun torni menetti sotilaallisen tarkoituksensa, se luovutettiin Viipurin kaupunginvaltuuston hallintaan. Torni muutettiin asevarastoksi, jossa säilytettiin kansalaisten aseita ja haarniskoja ja jossa kansalaisten oli puolustettava kaupunkia.
XVII vuosisadalla tornia käytettiin dominikaaniluostarin kirkon kellotornina (uskonpuhdistuksen jälkeen sitä käytettiin Viipurin kylän seurakunnan kirkkona). Rakennuksen uusi käyttötarkoitus johti myöhempiin muutostöihin, jotka vääristivät sen alkuperäistä ulkoasua. Raatihuoneen tornista tuli kahdeksankulmainen tetrotterin päällä. Vuonna 1758 rakennuksen päälle rakennettiin barokkityylinen teräväkattoinen katto. Raatihuoneen torni säilyi muuttumattomana tulipalon ja sen uudelleenrakentamisen jälkeen 1700-luvun lopulla. Kun katedraali rakennettiin uudelleen 1820-luvulla, poistetut veistokset ja kirkolliset välineet säilytettiin täällä.
Tornin alkuperäinen puinen torni tuhoutui Neuvostoliiton ja Suomen sodan 1939-1940 viimeisenä päivänä, 13. maaliskuuta 1940. Rakennus seisoi monta vuotta tyhjillään ja ilman kattoa. Vuonna 1952 tornissa aloitettiin ensimmäiset kunnostustyöt. Restauroijat pystyttivät väliaikaisen lonkkakaton ja peittivät ikkuna-aukot puulaudoilla. Rakennuksen säilynyt muoto säilyi lähes kaksi vuosikymmentä. 1970-luvun alussa restaurointia jatkettiin. Vuosina 1974-1984 barokkikatto kunnostettiin arkkitehti I. Haustovan suunnitelman mukaisesti, portaat tehtiin, katto kunnostettiin ja ikkunanpuitteet asennettiin. Rakennus pysyi kuitenkin käyttämättömänä ja koskemattomana vuoteen 1993 asti. Vuonna 1997 se vuokrattiin Neitsyt Marian kirkon yhteisölle ja muutettiin kirkkomuseoksi.
Sisältö on saatavilla Creative Commons Attributions-ShareAlike -lisenssillä, http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/.
Lähde: Wikipedia, https://ru.wikipedia.org/wiki/Башня_Ратуши_(Viipuri).
Kuva: Alexander Savin
