Viipurin piiritys vuonna 1495 on Venäjän ja Ruotsin välisen sodan ensimmäinen merkittävä tapahtuma vuosina 1495-1497. Venäjän armeija piiritti Viipurin ruotsalaista linnoitusta kahden ja puolen kuukauden ajan, mutta ei onnistunut valtaamaan sitä, vaan vetäytyi ja rajoitti ympäristönsä tuhoa.
Keskitetyn Venäjän valtion ja Ruotsin ensimmäisen sodan syynä oli venäläisten kauppiaiden epätasa-arvoinen asema Itämeren kaupassa. Iivana III ei aio sietää tätä käskyä, ja eräässä rajaseudun välikohtauksessa hän julisti sodan Ruotsille. Tässä sodassa Venäjän valtion liittolainen oli Tanska, jonka kuningas vaati Ruotsin valtaistuinta.
Suuri sotaretki Viipuriin alkoi 6. syyskuuta 1495 Novgorodista. Viipuri oli aikansa ensiluokkainen linnoitus, sillä vuonna 1477 sitä ympäröi kivimuuri ja tornit. Se oli ensimmäinen kerta, kun Venäjän armeija kohtasi näin voimakkaan linnoituksen.
Venäjän armeija, jonka kooksi on arvioitu jopa 10 tuhatta ihmistä, koostui pääasiassa ratsumiehistä, jotka olivat kokeneita ja hyvin aseistettuja. Vuonna 1471 Viipurin varuskunnan vahvuus oli 1-3 tuhatta miestä, mutta linnoituksen laajentumisen ja yhtenäisen Venäjän valtion syntymisen myötä sen vahvuus todennäköisesti kasvoi. Varuskunta koostui linnan ritareista, kaupungin vartijoista, Nylandin alueen talonpoikaismiliisistä ja 500 saksalaisesta palkkasoturista, jotka Ruotsin kuningas Sten Sture oli värvännyt ja joita komensi kapteeni Hartwig Winholt. Varuskuntaa vahvisti Åbon piispan lähettämä pieni joukko ritareita, ja Viborgiin kokoontui suuri joukko suomalaista aatelistoa.
Venäläiset sotilaat lähestyivät linnoitusta ja piirittivät sitä usealta puolelta. Komentaja Knut Posse johti varsin aktiivista puolustusta ja yritti neutralisoida osan piirittäjistä, jotka jakaantuivat hyökkäysten avulla. Magnus Frillen johtama osasto joutui kuitenkin väijytykseen, ja lähes kaikki heistä saivat surmansa. Monet soturit joutuivat vangeiksi, myös Magnus Frille itse.
Koska tykistö ei ollut vielä saapunut ja kylmä sää pakotti armeijan toimimaan nopeasti, herttua Daniel Szczenia päätti hyökätä linnaan. Ruotsalaislähteiden mukaan hän oli lähellä onnistumista, mutta hänen hyökkääjänsä joutuivat vetäytymään, koska eri puolilta tulevan hyökkäyksen koordinointi oli riittämätöntä.
Kun venäläiset joukot saapuivat leirille, ne alkoivat pommittaa kaupunkia. Kaksi tornia tuhoutui ja kolmas vaurioitui. Muurissa oli aukkoja, ja Posse käski kaivaa maavallin sen taakse. Varhain marraskuun 30. päivän aamuna venäläiset, joilla oli paljon tikkaita kolmelta puolelta, alkoivat hyökätä linnoitukseen. Kun venäläiset kaappasivat yhden torneista, he tunkeutuivat kaupunkiin. Ruotsalaiset onnistuivat kuitenkin sytyttämään tornin tuleen, jolloin ruutivarastot todennäköisesti räjähtivät. Tämän seurauksena venäläiset kärsivät vakavia tappioita. Hyökkäys keskeytettiin, ja 4. joulukuuta venäläiset vetäytyivät Viipurista ja saapuivat Novgorodiin 25. joulukuuta. Syitä tähän päätökseen olivat kylmä sää, elintarvikepula ja Länsi-Suomessa puhjennut ruttoepidemia.
Ruotsalaisten tietojen mukaan venäläisten tappiot olivat 16 tuhatta miestä, kun joukkojen kokonaismäärä oli 60 tuhatta. Kumpaakaan lukua ei voida pitää luotettavana, mutta ruotsalaisten hyökkäyksen aikaiset tappiot olivat epäilemättä suuret.
Epäonnistuminen Viipurissa ei mahdollistanut Venäjän vallan turvaamista Etelä-Suomessa, mutta ei myöskään pakottanut Ruotsin puolta ottamaan sotilaallista aloitetta haltuunsa. Sten Sturen ponnistelut vahvistusten keräämiseksi ja lähettämiseksi Viborgiin olivat hitaita, ja kun laivue oli varustautunut ja lähtenyt marssille, myrsky hajotti ne Ahvenanmaan saarten lähelle. Aloite säilyi siis venäläisillä, ja Novgorodin päämajan sijainti mahdollisti nopean reagoinnin tilanteeseen. Pian lähetettiin uusi armeija ruotsalaisille valtauksille, jotka olivat ryöstäneet kaikki Etelä-Suomen maat Turkuun asti.
Muisto Viipurin linnoituksessa 30. marraskuuta 1495 tapahtuneesta mahtavasta räjähdyksestä säilyy edelleen suomalaisessa kansanperinteessä. Se tunnetaan nimellä Viipurin pamaus, ja se liittyy useissa legendoissa joko linnoituksen komentajan Knut Possen sotilaalliseen oveluuteen tai taivaallisten suojelijoiden välitykseen.
Sisältö on saatavilla Creative Commons Attributions-ShareAlike -lisenssillä, http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/.
Lähde: Wikipedia, https://ru.wikipedia.org/wiki/Осада_Выборга_(1495)
