Vanha Viipuri

izi.travel
dfb9d760-c9db-4334-98df-5ba05be98712_fi
0,99

Säilynyt Ioakimovin kronikka kertoo, että Novgorodin vanhin Gostomysl rakensi kaupungin meren rannalle, ja hänen väitetään nimenneen kaupungin poikansa "Vyborin" mukaan. Näiden tietojen perusteella voitaisiin puhua kaupungin perustamisesta jo yhdeksännellä vuosisadalla, mutta muut lähteet eivät vahvista tätä versiota.

Tulevan kaupungin alueen asutushistoria alkaa kuitenkin paljon aikaisemmin kuin vuonna 1293, jolloin ruotsalaiset perustivat Viipurin linnan. Jo ensimmäisen vuosituhannen alussa lähteet kertovat, että tällä alueella asui Korela-heimon asukkaita, nykyisten karjalalaisten esi-isiä. Korela kävi kauppaa hansalaisten ja hollantilaisten kauppiaiden kanssa sekä itsenäisesti että yhdessä novgorodilaisten kanssa. Tärkein rooli tässä kaupassa oli Vuoksajoen läntisellä suulla, jonka kautta oli mahdollista päästä Karjalan kannakselle ja Laatokan järvelle. Vaikka ei olekaan olemassa aitoa tietoa karjalaisen asutuksen olemassaolosta juuri tulevan kaupungin alueella, todisteena tästä voidaan pitää Viipurissa 1500-luvulle asti vallinneita legendoja, jotka kertovat, että ennen Viipurin linnan perustamista Zamkovin saarella ja naapurisaarella Linnasaaressa oli tietty edeltävä asutus "Vanha Viipuri". Lisäksi tämä oli Pikiruukin kaupunginosan virallinen nimi vuoteen 1944 asti. Juuri täältä alkoivat suomalaisten arkeologien ensimmäiset tutkimukset, joita neuvostoliittolaiset tutkijat jatkoivat myöhemmin, mutta nämä yritykset epäonnistuivat. Mutta 1980-luvulla kaivausten johtaja V.A.Tjulenev onnistui näiden löytöjen perusteella tekemään johtopäätöksen Karjalan linnoituksesta ja turvapaikasta, jossa Zamkovin saarella sijaitsi varastoja ja muutama vartija, joka oli olemassa XI-XII vuosisatojen aikana. Tämän kompleksin kotitaloustarvikkeiden tarpeellisuus antoi arkeologeille toivoa löytää asutusta läheltä, todennäköisesti Tverdysh-saarelta.

Karjalan kantakaupunki valvoi kauppareittiä Suomenlahdelta Vuoksen vesistöön ja edelleen Laatokalle. Sitä vartioivat paitsi karjalaiset myös Novgorodin kauppiaat. Myös ruotsalaiset arvostivat saaren mukavuutta: vuonna 1293 he valloittivat ja tuhosivat saarella sijainneen kaupungin ja perustivat sen tilalle kivilinnoituksen, joka kesti pian novgorodilaisten piirityksen. Vuonna 1323 toisen epäonnistuneen piirityksen jälkeen Novgorod ja Ruotsi asettivat rajan Sestra-joen varrelle Orehovetsin sopimuksella.

Vuonna 1403 Viipuri sai kaupungin aseman: Ruotsin Pommerin kuningas Erik myönsi Viipurille "kaupunkioikeudet", joiden ansiosta kaupungista tuli suuri kauppakeskus. Vuonna 1525 Viipurista tuli jaarli von Goyan vasalli, joka nai Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan sisaren. Hänen alaisuudessaan kaupunkiin tuli rikkaita maahanmuuttajia Lübeckistä, Hampurista, Bremenistä ja muista hansakaupungeista, ja kaupunkilaisten elämässä vallitsivat saksalaiset tavat. XVI vuosisadan jälkipuoliskolla vanhaan kaupunkiin lisättiin uusi osa, kiimainen linnoitus, joka kaksinkertaisti kaupungin alueen.

Suuren Pohjan sodan aikana Viipurista tuli jälleen ensimmäinen etuvartioasema, joka uhkasi vasta perustettua Pietaria, sen jälkeen kun Notherburg ja Nienshants olivat kaatuneet. Vuonna 1706 Pietari I yritti tuloksetta vallata linnoituksen. Vasta vuonna 1710 venäläiset joukot ja laivasto valtasivat kaupungin, ja Nishtadtskomun rauhansopimuksella vuonna 1721 kaupungista tuli osa Venäjän keisarikuntaa.

Vuonna 1744 luotiin erillinen Viipurin lääni. Uuden maakunnan asukkaat saivat säilyttää Ruotsin lait. Tämä tarkoitti erityisesti sitä, että maaorjuus ei koskenut maakunnan asukkaita. He saivat myös säilyttää luterilaisen uskonsa.

Vähitellen linna menetti sotilaallisen merkityksensä, ja länteen oli rakennettava uusia linnoituksia. Vuonna 1731 kenraalimajuri Coulombin hanke hyväksyttiin, ja vuonna 1742 rakennettiin ensimmäiset bastionit. Rakentaminen jatkui 1750-luvulla kenraali kenttämarsalkka Minichin ja myöhemmin A.P. Hannibalin valvonnassa. Nämä uusinta linnoitustekniikkaa käyttäen rakennetut linnoitukset nimettiin Pyhän Annan mukaan, ja niitä kutsutaan edelleen Annan linnoituksiksi.

Ruotsi yritti toistuvasti saada Viipurin takaisin, ja Venäjän ja Ruotsin sodan aikana 1788-1790 Viipurinlahden vesialueella käytiin kesällä 1790 amiraali Tšitšagovin johtaman venäläisen laivueen ja kuningas Kustaa III:n johtaman ruotsalaisen laivueen välinen suurin meritaistelu, joka päättyi ruotsalaisten tappioon.

 

Sisältö on saatavilla Creative Commons Attributions-ShareAlike -lisenssillä, https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/.
Lähde: https://ru.wikipedia.org/wiki/История_Выборга
Kirjoittajat: https://ru.wikipedia.org/w/index.php?title=История_Выборга&action=history
Kuvan tekijä: A. Savin


View on the map

City: Vyborg

Language: RU, FI

Content Provider: WikiAudioGuides